my passion : drawing

Heippa kaikki!
Oon innostunu taas tällä viikolla piirtämisestä. 
Ajattelin sitten kirjottaa aiheesta tännekkin vähän, koska onhan tää piirtäminen mun ainoa aktiivinen harrastus, mitä oon ikinä harrastanu. 

Aloitin siis piirtämään saman tien kun synnyin. No ei.
Mutta oon piirtäny koko elämäni, mut aloin harjotella ihmisten kasvojen piirtämistä vuonna 2007.
Joulukuu 2007, sillon äiti osti mulle mun ekat piirrustuskynät ja oikeeta piirrustuspaperia.
Siitä se sitten lähti.
Rakkaus piirtämiseen.


Olsenin siskoksia on ihana piirtää. Suosittelen "alottelijoille".
Niillä on niin persoonalliset ja kauniit kasvonpiirteet, 
niin ei mee heti hermo siihen että piirrustus ei näytäkkään mallilta pätkääkään. 
Olsenia piirtäessä mulla ei oo ainakaan ollu tätä ongelmaa,
ne saa niin helposti näyttämään itseltään.

Vasemman alareunan Ashley on piirretty vuonna 2008, ja oikean puolen Mary-Kate vuonna 2011.
Kehitystä on kyllä tapahtunu, koska Ashleyn tukka näyttää kypärältä.


Tänään piirsin ekaa kertaa kuulakärkikynällä.
Ja koska kyseessä oli eka kerta, oli mallina taas beauty queen Mary-Kate.
En oo vielä päättäny pidänkö tosta kuvasta vai en, tein sen aika hutasten. Toi tukka on hirvee.
Alempi kuva on piirretty eilen, ja se on kesken ja keskeneräiseks myös jää. Mary-Kate siinäkin.


Tom Kaulitzia ja muutenkin Tokio Hotel-ihmisiä piirsin kovasti vuosina 07-09. 
Ku piirtää aktiivisesti, niin kehittyy ihan valtavasti lyhyessä ajassa. 
Kattokaa nyt tota ekaa kuvaa. Tammikuu 2008 ja sama tyyppi joulukuussa 2009.
Uskomaton ero.
Tykkään tosta 2009-Tomista vieläki tosi paljon. En edes ymmärrä miten oon osannu piirtää noi letit.


Toi Bill Kaulitz-piirrustus oli kans mun lemppari pitkään. 
Taylor Momsen oli mun jumala. Tuo piirrustus vaan on tosi ruma.
Keira Knightleyn sormet on piirretty päin persettä.
Alex Evans, koska emo.


Kaulitzin söpöt kaksoset.
Vois piirtää tän saman kuvan vertailun vuoksi joku päivä uudestaan.


Koko Tokio Hotelin jengin piirsin lahjana Jennalle (terkkuja sulle♥) 
Tota vieressä olevaa ihmistä en kuollaksenikaan muista kuka se on. Joku japskipändin joku tyyppi.
Tuon saman Ed Westwickin kuvan oon piirtäny kolme kertaa. Se oli mun kuviksen kansion kannessa, kuviskansion sisällä ja piirsin sen myös tilaustyönä jollekkin tytylle kun hän sitä irc-galleriassa pyysi.
Terkkuja sullekkin jos luet!


Tein joskus tuhat vuotta sitten blogiin tällasen tutorialin, miten piirtää silmä.
En oo mikään neuvomaan muita, koska en oo itekkään täydellinen piirtäjä. 
Tossa kuitenkin vaihe vaiheelta, miten kannattaa lähteä piirtämään silmää.


Oon myös maailman paras luistamaan lahjojen ostamisesta sillä, että mä vaan piirrän kortin.
Tuossa kuvassa on mun söpö sisko pienenä, piirsin tän sille ylppärilahjaksi.
Tää "talentti" voi olla tosin aika iso rasite, 
oon aina se joka piirtää kortin jokaselle synttäripäivälle tai äitienpäivälle.


Voi, tuo eka kuva. Mun ekat tussilla piirretyt taulut, 9 luokan kuviksen lopputyö. 
Siihen liittyy ihana tarina.
Olipa kerran Ida, joka oli äärettömän pettynyt. Kaikkien muiden lopputyöt oli koulun käytävän seinälle ripustettu. Paitsi Idan. Ida oli varma että hänen vaivalla väkertämät taulut oli niin rumia, ettei niitä oltu haluttu seinälle. Tai että ne oli hukattu. 
Siitä ida surupäissään meni kuviksen opelta kysymään, että "miksei mun taulut ole seinällä..?".
Opettaja hakee taulut omasta kaapistaan lukkojen takaa, ja näyttää niitä kaikille käytävällä istuville oppilaille:
"Sanokaa nyt tekin, että eihän näin upeita tauluja voi laittaa tänne seinälle sotkettavaksi!"
Olin sulaa vahaa, kiitos ihana Seppo.
Mun tähtihetki piirtäjänä


Black Swanin piirsin Emmille lahjaksi.
Ja Tyler -mussukan piirsin itselleni lahjaksi. 
Kyseinen piirrustus on muuten yks mun onnistuneimmista. 
Käytin tohon eniten aikaa mitä varmaan ikinä mihinkään. 


Johnny Deppin piirsin tänään. 
Tykkään piirtää enemmän pehmeämmillä ja tummemmilla kynillä, ei tarvi olla niin tarkka. 
Piirrän siis lähestulkoon aina mallista viivottimen avulla, 
mutta mun unelma olis osata piirtää ilman mallia ulkomuistista.
Se tuskin toteutuu, oon liian kärsimätön.

Mutta ruvetkaa tekin piirtämään kunnolla, ette tuu pettymään.
Mä aina laitan hyvät musiikit soimaan, bailaan samalla ku piirrän.
Sillon ei tartte murehtia yhtään mitään muuta ku sitä, että voi vittu nyt tarvin pyyhekumia. 
Se on ihana tunne. Yks murhe vain ja sekin niin pieni.. 

2014, please be good

Vuosi vaihtu ja ihania juttuja tapahtu viime vuonna. Kattelin tylsyyksissä videoita ja tein ihan omaks muistoks tällasen yhtenäisen videon, mihin kokosin jotain kivoja videonpätkiä viime vuodelta. Päätin sitte läntätä sen tännekki, vaikka muutama kohta tuolla vähän hävettääki :-D Noita videoita olis ollu 20 kertaa enemmän, mutta ne oli ehkä ei-niin-julkasukelpoista settiä. Paljon ihanempiaki hetkiä oli ku mitä näissä videoissa näkyy, mutta tunnetusti sillon ku on kivaa, ei pidetä kameraa 24/7 kädessä.

Mutta jos kiinnostaa kattoa nii klikatkaapas play!
(Ja varotan, mun videomuokkausohjelman ääni-osio sekoili joten jotku pätkät saattaa kuulua vähän kovemmalla. Älkää säikähtäkö. Älkääkä kattoko kuulokkeilla, saatatte saada sydärin)


2013 memories

Mä rakastan näitä vuosikatsaus-postauksia. Parasta niissä on se, ku lukee omia vanhoja tällasia postauksia, ja tajuaa että mun aikasemmat vuodet on ollu perseestä. Tää vuosi ei ollu. Tää vuosi oli ihana.


Tammikuu meni vähän sumussa, siitä en rehellisesti muista oikeestaan mitään muuta kun sen, että musta tuli sinkku. Yhtäkkiä olin tyttö, joka on asunut Espoossa jo melkeen vuoden, muttei tunnekkaan enää yhtään ketään. Olin aika ahdistunu tällöin, mutta se ei onneks kestäny kovin kauaa. Rakas sisko muutti myös Englantiin puoleks vuodeks, ja ikävöin kovasti. Kävin myös Haapajärvellä. 


Tuli helmikuu. Ale tuli mun luo Espooseen, käytiin ekaa kertaa Tivolissa ja sekään reissu ei päättyny toivotusti. Juotiin liian kallista samppanjaa, maksettiin liian kallis taksi baariin, koska myöhästyttiin bussista ja näytettiin kermaperseiltä. Kuvattiin nolo video missä matkittiin joka ikistä Putous-hahmoa. Matkustin taas Haapajärvelle Lauran luo, itkettiin ja naurettiin. Halusin ja tarvitsin kipeesti kavereita pk-seudulta, joten laitoin Sofialle viestiä ja mehän nähtiin samalla viikolla. Sofia on ihana. Mun paras kaveri. Kannatti laittaa viestiä ♥


Maaliskuu oli täynnä aika huonoja juttuja. Tutustuin uusiin ihaniin ihmisiin, ja myös niihin ei-niin-ihaniin. Sain kuulla ihania asioita ja myös ihan kamalia asioita. Kovasti tein töitä että saan mun tukasta blondin. Sain kuulla myös bussissa niin söpön iskurepliikin: "sulla on niin ihanat pullaposket, mä lupaan" haha. Katoin paljo pretty little liarsia, ihkutin Tyler Blackburnia, piirsin Tyler Blackburnia ja ajattelin Tyler Blackburnia. Aloitin maaliskuussa tän mun kolmannen blogin myös.


Huhtikuussa kävin Kotkassa ja tehtiin Alen kans ihana aamupala. Odotin ku kuuta nousevaa sitä päivää, ku mun ja iskän lentokone suuntaa kohti Englantia. Siellä se mun sisko oli edelleen rapakon toisella puolella, oli kyllä ihana reissu. Emmi kentällä vastassa, Manchesterista junalla Lontooseen, jossa sitten vietettiin pari ihanaa päivää shoppaillen ja sitten bussilla söpöön Leedsiin, missä Emmi asui söpössä enkkukodissa. Ku palasin mun minilomalta, huomasin hengaavani hotelli Kämpin edessä huutamassa WE WANT JUSTIN. Se johti sitten siihen että seuraavana päivänä päädyin Justin Bieberin keikalle. Ihan mieletön konsertti. Vappu vietettiin Sofialla bilettäen, ja pukeutuneena inkkareiks tietenki. 


Toukokuussa käytiin ainaki Antti Tuiskun keikalla, leffassa, piknikillä, puistoilemassa, shoppailemassa, nautittiin ekoista auringonpaisteista, pilasin mun ihanan blondin tukan ja jouduin värjäämään takas bruneteksi, tapasin taas lisää uusia ihania ihmisiä, otin aurinkoa paljon, sain Emmin takas Suomeen, ja seikkailin vaan ympäriinsä. Toukokuussa myös tapahtu tämä hämmentävä tapahtuma: 


Hämmennyin kyllä totaalisesti. 
Terveisiä herroille, oli ilo tavata!
terveisin: rosa rusanen a.k.a salkkari-iida a.k.a minä.


Kesäkuun alussa mulla oli parin viikon kesäloma. Vietin ihanan viikon Haapajärvellä, näin ihanaa Innua ja Innun ihanaa vauvaa. Vietin mun synttäripäivän aamun Sofialla, jossa randomit herrat huuteli meille sisälle terassilta ja jouduttiin soittamaan poliisit, ilta päätty sitten puukkotappelun todistamiseen puistossa ja päädyin mun eniten vihaamaani baariin. Ne oli aika huonot synttärit. Kesäkuussa oli myös Aviciin keikka, joka oli huono myös koska sato vettä kaatamalla. Valvottiin Sofian ja Timpan kans koko yö, hölmöiltiin Justin Bieber-ryhmässä ja naurettiin ihan helvetisti sillon. Mentiin Sofian kans juhannukseks Himokselle, missä oli myös superhyperkivaa. Lukuun ottamatta sitä että jouduin mennä yksin PMMP:n keikalle ja itkin siellä heliumpallon soidessa, ku joku limanen Petri Nygård-fani yritti lohduttaa mua. Raukka minä. Hengailtiin siellä leopardipuvuissa ja snapbackit päässä esim. teletappien ja muiden hämärien elukoiden seassa. 


Heinäkuussa mun kahella serkkutytöllä oli rippijuhlat pohjosessa. Sain elämäni ensimmäisen vauvakuumeen, ku sain syliin tuon pienen ihmisen. Leikkasin tukan lyhyeksi. Juostiin Sofian kans karkuun tota järkyttävän isoo tappajaperhos-olentoa joka jahtas meitä ja kiljuin varmaan eniten ikinä. Rakastuin kesäiseen Kotkaan. Bailattiin hautajaismekoilta näyttävissä mekoissa ja kierreltiin Kotkan söpöissä putiikeissa. Käytiin Emmin ja Kaksun kans Heurekassa. Söin ekan jäätelön joka tipahti paskaselle pöydälle ekan lipasun jälkeen. Heinäkuun lopulla tein vielä yhen pikavisiitin Haapajärvelle. Vihasin pääkaupunkiseutua ja halusin muuttaa Ouluun.


Elokuussa Sofia vei mut myöhäsenä synttärilahjana yllätyksenä Lintsille ♥ Se yllätys meni kyllä perseelleen ku Sofian pikkuveli lipsautti sen vahingossa just hetki ennen meiän lähtöö. Kävin Jyväskylässä Emmin luona. Käytiin Sofian ja Lindan kans Suomenlinnassa piknikillä, ja meillä oli enemmän ruokaa mukana ku jaksettiin ees kantaa. Piirsin paljon. Sain vihdoin ja viimein Emmin koukutettua vampyyripäiväkirjoihin. Tilasin silmänruokaa mun seinälle. Sain kuulla että tumblrissa pyörii mun kuva, jolla on jo yli 13000 notea. Uskomatonta!


Syyskuu. Vihaan tätä näitä syksyn kuukausia ku en ikinä muista mitä tällöin tapahtu. Instagramin mukaan käytiin ainakin Elämä lapselle konsertissa. Pääsin katsomaan sen vihdoin ja viimein ihan paikan päälle, oli kyllä hienoo. Otettiin myös kuvauskopperossa pusukuva huvikseen, vaan koska Maya ja Emily teki niin Pretty little liarssissa. Ja halusin konkreettisen kuvan käteen. Heti. Mutta onhan toi aika söötti kuva, ihana muisto.


Lokakuu. Voi helvetin perse mikä lokakuu. Heti alkuun rupesin sairastamaan. Kuume päätti matkustaa vielä keuhkoihin ja sain elämäni ensimmäisen kerran kanyylin käteen, joka roikkukin tossa kämmenselässä 6 päivää. Tutustuin lokakuussa Essiin (♥) ja nähtiin aika paljon. Missasin keuhkokuumeen takia kauan odotetun PMMP:n jäähyväiskiertueen keikan Oulussa ja I love me -messut, josta Essi toi mulle tuliaisiks videoterveiset ja pikaset paranemiset salkkari-isabellalta ja cindyltä. Keuhkokuume ja työt veti multa voimat ja fiiliksen ihan maahan, enkä jaksanut tehä tässä kuussa oikeestaan yhtään mitään. 


Marraskuussa tapahtu enemmän huonoja ku hyviä asioita. Marraskuu ei oo ikinä hyvä. Olin ihan väsyny ja kaikki meni huonosti. Vihasin kaikkia ja kaikkea. Avauduin jatkuvasti mun päiväkirjalle. Onneks tässä kuussa oli sentään Indiedays inspiration day, joka oli ihan superkiva päivä, oli huikeeta tavata niin hienoja bloggaajia. Kävin myös jälleen Kotkassa ja rakastuin pikku-Dinaan. 


Joulukuu. Itsenäisyyspäivän aattona oltiin Essin kans siellä Lauran blogimiitissä. Kuunneltiin kotimatkalla Tuulin Paljon onnea vaan varmaan 20 kertaa putkeen. Pari viikkoa sitte oli Sofian ja Lindan superhauskat tuparit, ja sitte eräs toinen päivä käytiin Sofian kans kattomassa paikan päällä Idols-finaali. Paketoin itse itselleni ostamia joululahjoja. Jouluaaton vietinki sitte oksennustaudissa ja kuumeessa, nam nam. Luojan kiitos paranin nopeesti, että päästiin joulupäivänä Emmin kans lähtemään Haapajärvelle mitä olin oottanu ku kuuta nousevaa. Siellä sitten ennen baaria pelattiin porukalla Aliasta ja voi, oli niin hauskaa. Että mä rakastan mun kotikaupunkia ♥

Ihanin ja samalla kauhein vuosi. 
Tällä hetkellä oon kyllä onnellisin tyttö ikinä. 
Okei en ehkä ihan, mutta aika lähellä sitä. 

♥ IHANAA UUTTA VUOTTA 2014 KAIKILLE ♥
olkaa kiltisti tänään, älkää menkö heikoille jäille ja pitäkää kaverista huolta. 
puspus

friday the 13th indeed

Sooloilua-leffassa sanottiin, että "kun kaikki menee pieleen, paista pannukakku".

Mä en oo vielä paistanu, mutta varmaan kannattais. Pitäis omaksua jokainen ohje mitä annetaan. Mä en oo ikinä ollut taikauskonen, mut tänään on perjantai 13 päivä, huonon onnen päivä. Ja se mulla kyllä on ollut just sitä. Mikään asia ei oo menny hyvin. Ei tän koko viikon aikana, mutta tää päivä oli kyllä ihan pohjanoteeraus.

f1

Naureskelin ku katoin mun instagramia, ja huomasin että kuvissa alkaa selvästi hymy hyytyä loppuviikkoa kohden. Sunnuntaina oli vielä hyvä fiilis, keskiviikkona piti vähän jo tekohymyillä, tänä aamuna hymyä ei ilmestynyt ja nyt oon koko ajan naama tuossa samassa kurtussa.

f4
f2 f3

Ostin tällä viikolla uuden puuterin. Edellinen kesti 1.5 vuotta, hurraa Blasco. Ja ostin uuden maailman ihanimman ja maailman pehmeimmän ja maailman mukavimman "nahka"jakun. Voisin mennä se päällä vaikka salille, tuo joustaa joka suuntaan. Ihana. Ostin myös kaulakorun. Ansaitsin ne.

f5

Ainiin. Kaikki kuvaa blogiin oman huoneen työpöydän, joka on just siivottu. Jossa ei näy edes yhen yhtä pölyhippua näköpiirissä. Kaikki on niin siististi aseteltu ja nätisti, ja jossa silmä lepää. Mun pöydällä ei silmä lepää, se nousee äkkiä kuopasta ja ottaa loparit. Tältä mun pöytä siis yleensä näyttää. Oon myös itse kuvannut kyseisen pöydän siistinä, mutta kukapa haluis näyttää sotkuselta blogissa. Pitäähän kuvien olla kauniita, jotta niistä tykätään. No ei, yritän vaan lohduttaa itteäni että ei oo väärin olla tällanen sottapytty. Mun pöydällä on myös Rapunzelilta tilauksen ohessa saatu säälittävä blondi-oranssi-liukuväri-klipsikikkare. Tiiä sitte mitä se siinä tekee. Mutta kyllä se kruunaa mun pöydän. Pitäähän sitä pöydälläki olla pidennykset. Pöytä tarvitsee myös kynsilakanpoistoainetta, avaimet, lady gaga-dvd:n, vanhan visa-kortin, miljoona kynsilakkaa ja twilight-kirjan. Hyvää joulua pöytä. Hyvää joulua te ♥

vain putous-faneille

Tervetuloa blogiini Herra Turhin-Postaus-Ikinä. Jos et oo ikinä kattonu Putousta, tai vihaat Putousta, niin leikitään sellasta leikkiä että se jolla ei oo muuta sanottavaa ku "turha postaus", niin se on hiljaa ja se joka on kauiten hiljaa niin voittaa.

Olipa kerran maailman noloin putous-hahmo nimeltä Juri Kakka. Itse hahmoa nolompaa oli sen nolo nimi, joka ei naurattanut ketään. Paitsi 5-vuotiaita. Ja mua ja Lauraa ja Alee kännissä. Mun on pakko tulla jakamaan tää asia täällä, ihan vaan koska mun maailma avartui tänään ihan uusiin sfääreihin. Näin käy ku Emmin kans whatsappaillaan kaikkea turhaa paskaa. Johonkin (ilmeisesti todella tärkeään) asiaan mun vastaukseksi tulee Juri Kakka. Mikä oli siis typerämpääki typerämpi Kari Hietalahden esittämä sketsihahmo Putouksen ekalla kaudella. Emmi ihan ajatuksissaan vaan tekee siitä sananväännöksen, ja tajutaan että se nimi ei liity millään tavalla kakkaan. Tai tottakai liittyy, mutta se lapsellinen ja nolo sana "kakka" ei ole sen vitsin idea. Ideana on tietenki sananväännös Kari Hietalahden koko etunimestä Kari-Jukka -> Juri Kakka.



Ollaan aina facepalmattu kyseiselle hahmolle myös Lauran ja Alen kans, oli pakko heti laittaa typyillekki viestiä että nyt meijän koko Putous-fanitus-maailma on räjähtäny taivaan tuuliin. Nyt kaikki käy järkeen. Ja Juri Kakka, kaikessa idioottimaisuudessaan sehän on suorastaan nerokas hahmon nimi! :-D Siis oikeesti en kestä :DDDD Ja tän pikkuasian tajuaminen piristi mun koko päivää niin paljon että oon ollu hymy perseessä koko päivän. Näköjään ne on ne kaikista pienimmät ja turhimmat jutut mitkä sitte piristää eniten. Parasta tässä on että tajuttiin tämä asia muutama vuosi liian myöhään, ja se tekee tästä entistä hauskempaa.
Onko siellä jotain superhyper-putous-faneja jotka ootte tajunnu tän asian alusta asti, vai vasta tän myötä? :-D Uskomatonta!

ps: kuvat saa isommaks klikkaamalla jos ei saa selvää ja haluaa stalkata keskusteluja. En osaa tehdä macbookilla edelleenkään postauksia, joten tää nyt näyttää vähän vammaselta.

EDIT // Anteeksi tietämättömyyteni, kommenteissa kävi ilmi että Juri Gagarin -niminen henkilö on eka avaruudessa matkannut ihminen. Se selittääkin ne naurettavat kuunmiehet, mitä pidettiin nolona. Ja se selittää myös tämän koko Kari Jukka > Juri Kakka > Juri Gagarin -teorian. Anteeksi myös Kari-Jukka "Hissu" Hietalahti, että ollaan naurettu sulle vaikka oot oikeasti nero. Me ollaan vaan tietämättömiä. 

Motherfuckin' Fashion -miitti

mff1 mff2 mff3 mff4 mff5 mff6 mff7 mff9 mff10 mff11 mff13 mff12 mff14 mff16

Voi hitsi miten kiva päivä eilinen oli. Meillä ei ollu Essin kanssa mitään kummosta tekemistä itsenäisyyspäiväks, joten päätettiin lähteä Motherfuckin' fashion -Lauran blogimiittikemuihin! Musta on aivan supersulonen idea tollanen, että bloggaaja haluaa tutustua lukijoihinsa ja järkkää tollasen tapahtuman. Nää paardit oli Revoltin tiloissa, oli kyllä niin yyyber siisti paikka. Meininki oli niin ihanan rento ja korkkaritki lens aika nopeesti nurkkaan jalkoja hiertämästä. Meitä oli yhteensä 10 ihanaa tyttöä siellä, soi hyvä musiikki, tarjolla oli boolia ja naposteltavaa. Mistä päästäänkin siihen että booli on hyvin hyvin hyvin petollinen asia. Kilahti hattuun niin nopeasti tällaselle juon todella harvoin -tyypille. Mulle tuli nimittäin jossain vaiheessa vähä äklö olo. Ilmeisesti yhteisvaikutus jännityksestä, huonosti syömisestä, sipsiövereistä ja muutamasta boolilasista (johon oli loppupeleissä laitettu tequilaa), ja oli mulla kyllä vähän ällö olo jo ennen sinne menoa. Ja voi, olin ihan heltyny miten ihania tyttöjä täältä Suomesta löytyy. Mainitsin vaan sivulauseessa, että "hei Essi sanotko Lauralle että laittaa sen ihanan Gotyen biisin soimaan, ku mulla on vähän huono olo.." Ja heti sen jälkeen autettiin, huolehdittiin, kyseltiin useita kertoja että eihän mulla oo enää huono olo ja tarjottiin tällaselle puolituntemattomalle viimenen särkylääke. Oltiin menossa jatkamaan iltaa Namuun, mutta koska Essillä oli työpäivä seuraavana päivänä ja pyhäpäivän takia bussia meni niin huonosti, päätettiin lähteä vaan nukkumaan. Pidettiin pienimuotoset jatkot bussissa kahestaan. Unohtamatta tietenkin bussin takana istuvaa hiipparia, joka kävi vähän väliä kysymässä meiltä ollaanko me manneja kun tyttöjä noin naurattaa. No ei me oltu manneja. Kuunneltiin Tuulin Paljon onnea vaan repeatilla varmaan 20 kertaa. Sukkikset repes, kiharat suoristu, olo oli huono, pää oli kipeä, kynsi katkes keskeltä peukaloa, sormet jääty ulkona kalikaksi, mutta oli ihan superhyper ihana ilta. Kiitos ihana Laura!

Mua ärsyttää...

... Se, kun pitää soittaa virallisia puheluita. Mun piti soittaa tänään pankkiin. Mun piti soittaa tänään labratuloksia. Arvatkaa soitinko kumpaankaan? No en.

... Swag-tyyli. En oikeesti jaksais kattoo enää yhtäkää Boy Londonin (hyi, natsimerkki) paitaa, Obeyn toppia tai pipoo tai snapbackia tai vastaavaa. Nostan hattua niille ketkä ei omista yhtäkään Boy londonin tuotetta. Nostan hattua itelleni, hurraa. On tää kyseinen tyyli ihan kivan näkönen muilla, mut en tykkää siitä yhtään mulla itelläni. Joten se ärsytys piilee siinä että en saa mitään inspistä enää muilta ihmisiltä pukeutumiseen. Musta vaan tuntuu että kaikki kivan tyyliset tyypit on muuttunu liian swaggieks. Hyvänä esimerkkinä Isabelle Strömberg, joka oli ennen mun tyyli-ikoni. Ja nykyään se on varoittava esimerkki siitä miten mun ei todellakaan kannata pukeutua.

... Se, kun jotkut ottaa asukuvia ja pitää jättää takki siihen olkapäille, mutta jättää kädet laittamatta hihoihin. Nelikätinen ihminen näyttää tyhmältä. Jos haluat neljä kättä, plastiikkakirurgi on käypä vaihtoehto.

... Se, kun muiden kaulassa kaikki huivit näyttää niin paljo paremmilta ku omassa kaulassa.

valivali1

... Benjamin Peltosen suosion kyseenalaistaminen. Miksei voi antaa pojan rauhassa olla insta-feimi, jos sen kautta hän saa loistavia mahdollisuuksia toteuttaa unelmiaan? Antakaa sen olla. Sanoisin että söpö poika, ellen olis näin vanha jo.

... Se, ku kattoo vanhoja 3-4 vuotta vanhoja videoita itsestään, ja on paljon hoikempi ku nykyään. Mutta siltikään ei näytä siinä hyvältä, koska mun pää näyttää todella pieneltä. Mun ei siis kannata laihduttaa, koska tää mun pallopää on just kiva. Ja hamsteriposket.

... Se, että kaikista kauneimmat statement-korut maksaa niin helvetin paljon.

... Se, että mulla on nykyään ihan kamala ikävä Haapajärvelle. Ja varsinki lukioon. Kaikki te onnelliset lukiolaiset, nauttikaa ku vielä ootte siellä. Se on ihan hirvee paikka, mut tuutte vielä kaipaamaan sinne. Vannon.

... Se, että Jasper Pääkkönen ei näyttele joka ikisessä suomalaisessa leffassa. Rakastan Jasper Pääkköstä. Saku Salin forever.

valivali2

... Se, kun bussit menee ihan miten sattuu. Tänään reittioppaan mukaan mun bussia ei olis mennyt ollenkaan, dösärin lapussa luki että lähtis kymmentä vaille, mutta se tuli vasta vartin päästä siitä. Ei kiva.

... Se, että joku elää pelkästään jonkun tietyn vuodenajan aikana. Odotetaan vaan kesää, eletään kesä täysillä, valitetaan kun se meni niin äkkiä ja odotetaan taas pelkkää kesää ja unohdetaan elää siinä välissä. Eikö vois elää ja tehdä kivoja juttuja läpi vuoden välittämättä vuodenajasta? Nautin täysillä ku lunta sato nätisti ja Kauniaisiin oli tullu ehkä hienoin mun näkemäni joulukuusi. Tuijotin sitä varmaan vartin lumisateessa. Sormet jääty kalikaksi mut mitä sitten.

... Se ku juo appelssiinimehua ja vetää sitä vahingossa pisaran henkeen. Sen jälkeen ku yskii, sellanen kirpeä appelssiinimehun katku jää tonne kurkkuun eikä se lähe pois ainakaan alle tunnissa. Ja se tuntuu siellä sen koko ajan ku nielasee tai yrittää yskästä sitä pois. Tiiättekö mitä meinaan? :-D

... Se, että Justin Bieberin uudet biisit on niin tylsiä ettei niitä jaksa kuunnella yhtään.

valivali3

... Stadin slangi. Vaikken olis ikinä opiskellu esim. venäjän kieltä, osaisin varmaan paremmin kommunikoida venäläisen kans mitä syntyperäisen stadilaisen. Mua oikeesti pelottaa että tutustun johonkin kivaan tyyppiin (vaikka netissä) ja kun tavataan... se puhuuki rajua stadin slangia. Meidän välille syntyy sillä sekunnilla maailman suurin kielimuuri. Näin on nimittäin käyny, ja siks haaveilen Ouluun tai johonki muuhun söpöön paikkaan muuttamisesta. Miksei stadin slangille ollu lukiossa kurssia? Ja jos olis, nii en muuten varmasti olis kirjottanu sitä ylppäreissä. Ei olis nyt kuulkaas ylioppilaslakkia päässä tällä tytöllä.

... Se, ku ottaa jalan pois UGG:sta, niin koko sukka lähtee irti ja uppoaa sinne lampaankarvojen syövereihin.

... Sanat "täykky" ja "pommi". Noi sanat on ihan helvetin ruman näkösiä, ja ne on olevinaan kehuja. Niinku paukku ja pummi.

... Lause "mitä se sun persettä kutittaa" siis hyi ällö. Tähän tulee muuten varmasti kyseinen lause kommenttiboksiin. Ei nää asiat kutita mun anaaliaukkoa (hyi ällö x2) millään tavalla, kunhan avaan vähä sanaista arkkua koska tylsyys. Ja vähän ärsyttää joo, muttei missään kehon sopukoissa (hyi ällö x3) rupea sentään kutisemaan.

valivali4

Onko kellään näitä samoja asioita mitkä ärsyttää? :-D Niin mitättömiä ja pieniä juttuja, mutta niin ärsyttäviä. Olisin oikeesti halunnu kirjottaa ilosista asioista, koska oon tosi paljon valittanu täällä kaikesta viime aikoina. Mut en jaksa välittää, koska kyllä te varmaan tiiätte että oon oikeesti positiivinen ihminen. Tai ainaki pakotan teidät uskomaan kun sanon niin. Ehkä ens kerralla sitte jotain kivempaa :-) Positiivista on ainaki postauksen kuvat, jotka löysin vanhan iphonen kätköistä. Vuosilta 2011-2012 ♥ Siellä näkyy mm. mun ihana ylppärimekko, suomitytöt, mun yks viimesiä iltoja Haapajärvellä ennen tänne muuttoa, toivo-kulta, mun asu meiän kasari-teema-potkiaisista ja minä luurit päässä lukion kuuntelu-luokassa, jonka virallista nimeä en just nyt muista. Ihana lukio ja ihanat luurit. Näihin sanoihin on hyvä lopettaa ärsytys-postaus.